Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi. Apostolien teot 1:1-4a
Pyhä Henki, Jumalan kolmas persoona, tulee kuin väkevä tuulispää maan päälle laskeutuen tiettyyn paikkaan, yläsaliin Siionin vuorelle. Hän etsii tiettyjä ihmisiä, opetuslapsia – tätä surkeiden epäonnistujien piskuista laumaa, joka ei ollut säilyttänyt uskoaan, vaan oli jättänyt Herransa yksin Hänen kärsimystiellään. Juuri näiden köyhien ja tarvitsevien luo Pyhä Henki tulee. Heissä Hän voi osoittaa luomisvoimansa, joka herättää eloon kuolleet sydämet, täyttää masentuneet ja pelokkaat rohkeudella ja todistajanvoimalla ja muuttaa ihmissydämet täysin.
Apostolien teot 4:31 kertoo, miten opetuslasten ja seurakunnan kokoontumispaikka vapisi heidän rukoiltuaan. Miten tämä yläsali mahtoikaan vapista silloin, kun itse Pyhä Henki vuodatti täällä armon täyteyden ihmisiin! Hän laskeutui tulisina kielinä opetuslasten päälle, lahjoitti heille palavan rakkauden ja rohkeuden kärsiä ja sytytti heidät antautumaan Jumalan työhön. Kuinka opetuslapset olivat voineet olla humaltumatta Pyhästä Hengestä? Hengen humaus tarttui heihin sellaisella voimalla, että he varmaan itkivät ja nauroivat yhtä aikaa ja puhuivat eri kielillä, niin täynnä he olivat Jumalan koko täytetyttä.
Pyhä Henki laski heidän sydämiinsä jotakin Jumalasta itsestään ja sytytti heissä Jumalan rakkauden kuluttavan poltteen, jota ei enää voinut kuvata ihmissanoin. Pyhä Henki vuodatti heidän sydämiinsä innon ja rakkauden todistamiseen, niin että heidän täytyi julistaa Jeesusta, maksoi mitä maksoi.
Aavistammeko, millainen riemun hetki helluntai-ihme oli? Se oli totisesti autuas helluntai, jolloin rakkaudentuli paloi niin kirkkaana, että se sytytti rakkauden myös veljiin ja halusi jakaa ja omistaa kaiken yhdessä heidän kanssaan. Opetuslasten joukko sai yhden sydämen ja yhden sielun, koska Jumalan rakkaus ohjasi heitä Pyhän Hengen kautta. Emmekö ylistäisi Jumalan Henkeä, joka tekee näin valtavia tekoja?
Luodessaan helluntaina seurakunnan Pyhä Henki osoitti olevansa luova Jumala. Emmekö rakastaisi, kunnioittasi ja kiittäisi Häntä siitä? Hän on yhä sama kuin silloin, ja Hän käyttää yhä luovaa voimaansa, jotta Jumalan valtakunta saisi sijaa meidän keskuudessamme.
Pyhä Henki laskeutuu yhä kurjien ja tarvitsevien ihmisten sydämiin. Vielä tänäänkin Pyhä Henki synnyttää ihmisiä uudesti ylhäältä elähdyttävällä voimallaan. Yhä Hän muuttaa ihmisiä ja vuodattaa heidän sydämeensä rakkauden ja täyttää ilon Henkenä ihmissydämiä riemulla. Vieläkin Pyhä Henki yhdistää toisistaan kaukana olevia jäseniä Jeesuksen ruumiiseen Jumalan rakkaudella. Tänäänkin Hän jakaa Raamatun luettelemia armolahjoja, kuten tiedon, uskon, viisauden, profetoimisen, kielilläpuhumisen ja voimallisten tekojen lahjoja. Yhä Hän tekee uupumatta työtään meidän kovissa sydämissämme, jotka vastustavat ja murehduttavat Häntä. Hän odottaa tänäänkin, että lausumme: ”Minä uskon Pyhään Henkeen” ja avaamme sydämemme Hänelle uskossa ja rukouksessa. Sillä Jeesus on sanonut: ”Ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän” (Joh.16:7).
Ote kirjasta Pyhillä paikoilla – paikka jossa seisot on pyhä maa, M.Basilea Schlink