Fokus
Tässä meille tärkeitä ja keskeisiä aiheita:
Rakkaus Jeesukseen
Jeesuksen jalkojen juureen on polvistunut nainen. Hän pesee jalat kyynelillään ja kuivaa ne hiuksillaan. Aivan mahdotonta käyttäytymistä! Nimetön nainen oli todennäköisesti Magdalan Maria. Jeesus oli ajanut hänestä seitsemän demonia, antanut hänelle anteeksi ja vapauttanut hänet aiemmasta, raskaasta elämästä. Jeesus sanoi: ”…hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän” (Luuk 7: 47).
Ristintie
”Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä”
(Matt 16: 25).
Jeesus ei värvää kannattajia lupaamalla kultaa, kunniaa, maita ja mantuja. Hän pyytää meitä luopumaan kaikesta. Mutta jos teemme niin Hänen vuokseen, Hän lupaa antaa meille takaisin paljon enemmän tässä maailmassa ja kerran ikuisuudessa. ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän” (Joh 10: 10).
Päivittäinen kääntymys
Jeesuksen vertausta Luukkaan 15. luvusta kutsutaan usein ”Tuhlaajapoika”-vertaukseksi. Nimitetään sitä mieluummin kertomukseksi ”pojasta, joka löysi tien kotiin”. Tämä poika ”meni itseensä” ja palasi kotiin isänsä luokse. Tätä on mielenmuutos, parannuksen tekeminen. Nuoren miehen vanhempi veli ei ollut elänyt humussa. Velvollisuudentuntoisesti hän oli pysynyt kotona koko elämänsä ajan ja palvellut isää. Mutta tämä poika ei tuntenut isän sydäntä. Meidän kaikkien tulee ”mennä itseemme” ja sanoa: ”Olen tehnyt syntiä.” Silloin saamme kokea, miten Jumala juoksee meitä vastaan, Hänen isälliset käsivartensa ottavat meidät syleilyynsä ja Hän antaa meille osuuden kaikesta omastaan.
Taivaallinen Isämme
Nimitämme suihkulähdettä Saksan Kaanaassa ”Isän suihkulähteeksi”. Seitsemän taivaallisen Isämme nimeä on kirjoitettuina sen reunaan. Ne kertovat meille Hänen sydämestään: Armon Isä, Rakkauden Isä, Kärsivällisyyden Isä, Hyvyyden Isä, Armahtavaisuuden Isä, Uskollisuuden Isä ja Lohdutuksen Isä.
Jeesus sanoo: ”Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä” (Ilm. 21: 6).
Jeesus, tie Isän kotiin
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh 3: 16). Nämä sanat ovat meille kovin tuttuja, mutta ymmärrämmekö todella mitä merkitsee, että Jumala antoi Poikansa, jotta meistä voisi tulla Hänen lapsiaan? Vanhassa virressä (313) sanotaan:
Saa armoon loppumattomaan näin sydämeni luottaa. Isäänsä lapsi milloinkaan ei turvata voi suotta.
En lahjojasi ansaitse, kuitenkin, Isä, annat ne sulasta hyvyydestä.
Annoithan lahjan suurimman ja Pojassasi mulle. Avoinna portti taivahan jo on armoitetulle.
En voi nyt enää epäillä, mua Herra ei voi hyljätä, kun Poikansa hän antoi.
Jeesuksessa Jumala lahjoitti meille sydämensä ja osoitti sen. Emmekö ottaisi vastaan niin suurta lahjaa!
Rukouksen tie
Jeesus sanoo: ”…mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille” (Joh 16: 23).
Kirkonkello muistuttaa meitä Jumalan läsnäolosta – Hän on keskellä arkipäivää luonamme.
Jumala on Isä ja Hän iloitsee, kun viemme Hänelle kaikki niin hengelliset kuin maallisetkin tarpeemme. Äiti Basilea sanoi meille: ”Ilahdutetaan taivaallista Isäämme ja luotetaan Hänen isälliseen rakkauteensa. Kun koemme, miten Hän auttaa ja tekee ihmeitä, rakkaus ja kiitollisuus lisääntyvät – ja Jumala saa kunnian.”
Jeesus – kipujen mies
Psalmista 69: 21 luemme: ”Häpeä on murtanut sydämeni, haavani ei parane. Turhaan minä odotin sääliä, kukaan ei minua lohduttanut.”
Jeesus on noussut kuolleista, synti ja Saatana on voitettu. Kuitenkin Hän yhä joutuu sietämään pilkkaa ja häväistystä. Yhä vielä me ikään kuin panemme piikkikruunun Hänen päähänsä. Paavali sanoo: ”Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle” (Ef 4: 30). Samassa määrin kuin me voimme murehduttaa Pyhää Henkeä, voimme myös murehduttaa Isää ja Poikaa. Mutta me voimme tuottaa myös iloa Jumalan sydämelle. ”Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa” (Luuk 15: 7).
Taivas on totta
”Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä” (Kol 3: 1-2).
”Taivasjuhla” on ehkä sana, jota ei löydy yhdestäkään sanakirjasta. Silti taivaan todellisuuteen paneutumisella on valtava voima. Monet vainotut kristityt todistavat, että huolimatta suurista kärsimyksistä taivas ei milloinkaan ollut yhtä lähellä heitä kuin vankilassa ja vankileirillä. Omana aikanamme koemme usein, että pimeys ahdistaa meitä ja voimattomuus tahtoo saada yliotteen. Silloin saamme kohottaa katseen Jeesukseen, ylistää Häntä ja elää taivaan todellisuudessa jo tässä ja nyt.
Kiitä Herraa
”Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan! Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään” (Ps. 105:1-2).
Kaikki suuret taiteilijat saavat kunnian töistään. Mutta kuka antaa kunnian Hänelle, joka on luonut taivaan ja maan sekä tehnyt meidät kaikki niin ihmeellisesti? Muistutuksena tästä taiteilijasta, taivaallisesta Isästämme, olemme panneet laattoja kauniille ja tärkeille paikkoille. Monien silmät ovat auenneet niiden kautta Jumalalle, ja ne ovat jopa pelastaneet itsemurhalta.
Israel, Jumalan valittu kansa
”Jos ensimmäinen leipä pyhitetään, on koko leipomus pyhä, ja jos puun juuri on pyhä, ovat myös oksat pyhät… älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua… Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua”(Room. 11:16,18,29).
Kappelissamme Darmstadtissa on seitsenhaarainen kynttilänjalka, menora. Se muistuttaa meitä siitä, että Israel on vanhempi veljemme. Sen tulee olla osoittamassa meille, että seurakuntana olemme aikojen saatossa halventaneet Jeesusta, koska olemme Hänen nimessään ja ristin varjolla vainonneet Jumalan valittua kansaa. Haluamme yhä tänäänkin seisoa juutalaisen kansan rinnalla, siunata ja kunnioittaa heitä, joita Jumala kutsuu silmäteräkseen (Sak. 2:2). Ainoastaan nöyrä rakkaus voi avata juutalaisten silmät näkemään Hänet, jota rakastamme: Jeesuksen, Messiaan.
Kts. Israel-materiaalia
Katso, Hän tulee
Johannes Kastajan tuli valmistaa tietä Jeesuksen tulemukselle. Odotamme Jeesuksen paluuta, ja Jumala pyytää nyt meitä raivaamaan tietä. Äiti Basilealla oli erityinen kutsu varoittaa eksytyksistä ja kaikesta, mikä tahtoo saada meidät uneliaiksi odottaessamme Sulhasen tuloa (Matt 25: 1-). Aikojen merkit tulevat yhä selvemmiksi, ja meidän on tarpeen ottaa Jeesuksen sanat sydämellemme:
”Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä” (Luuk 21: 36).
